Lopputyön kanssa painiminen on mietityttänyt muitakin:

• Fifin Fiinit Fiilikset
• Ihmisoikeusopintoja

Hyviä pointteja gradutakuusta:

Miksi gradun tekeminen on niin vaikeaa?

Ja tämänkin vois tekstintuotannon ongelmista lukea.

Oh wel...

 Jotta dipan tekeminen ei muutenkaan etenisi, kannattaa tietenkin käyttää uskomattoman paljon aikaa työskentelyä tukeviin ratkaisuihin perehtymiseen. kuten esimerkiksi erilaisiin käsite- ja miellekarttaohjelmiin. Vaikka koulussa opetettiin kaksi ohjelmaa, piti silti vielä – varmaan kolmatta kertaa – koluta vielä tavallisimmat ilmaisohjelmat läpi. Ja todeta, että kyllä ne siellä koulussa esittelivät oikeasti ehkä ne tehokkaimmat ja kehittyneimmät vaikka niissä puutteita onkin.

Jotain hyvää. Löysin arkistojen kätköistä erilaisia jo aiemmin tehtyjä kaavioita ja esityksiä dipasta. Vähän on aihe muuttunut, mut on siellä runko valmiina.

Tästä sitten taas eteenpäin. Sillä alkuperäisellä käsitekaavio-ohjelmalla...

Ajattelin, että etenemistä saattaisi vauhdittaa toisten kokemukset gradun, tai jonkun muun lopputyön kirjoittamisesta. Siinä nettiä tonkiessani törmäsin pian Gradutakuu-blogiin. Sinne on kerätty kaikenlaista tarpeellista ja vinkkiä antavaa tietoa naapuriyliopiston opiskelijoiden iloksi. Onneksi se on netissä myös muiden saatavilla.

Itse nappasin sieltä jo joku aika sitten Pomodoro-tekniikan käyttööni. Munakello – tai tomaattikello – laitetaan soimaan 25 minuutin päästä. Sinä aikana pitäisi saada kovasti tehtyä valittua tehtävää. Sitten pidetään esimerkiksi viiden minuutin tauko ja aloitetaan uudestaan. Tekniikasta on hyötyä varsin alkuunpääsemiseen. Säännöllisesti en tomaattitekniikkaa ole käyttänyt, mutta silloin tällöin olen onnistunut potkimaan itseni kirjoituksen pariin varsin onnistuneesti.

Ainakin siksi päiväksi...

Niin monta vuotta olen nyt opiskellut korkeakoulua ja elämää, että olisi jo aika saada koko touhusta paperit käteen. Mutta niitäpä ei saa, jos ei tuota muutamaa kymmentä sivua sujuvaa tieteellistä tekstiä mielellään jostain professorin hyväksymästä aiheesta. Ei kun tuumasta toimeen. 

Ensin piti tosin hoitaa alta pois tutkintouudistuksen myötä vaadittava kanditutkinto, jollaista ei vanhan systeemin mukaan olisi tarvinnut kirjoittaa. Eli vähän viivästyi dipan alku, kun puoli vuotta töiden ja muiden kurssien ohella piti raapustaa myös tuo kirjallinen tuotos kasaan.

Seuraavaksi piti käydä innokkaana dipan kimppuun, mutta koko ajan on tullut vastaan sitä, tätä ja tuota tehtävää. Jos minä huomenna kirjotan vähän enemmän ja tänään korjaan vaikka tämän irronneen napin. Eli se tuttu tarina; mañana.

Nyt on sitten vitutuskäyrä ruvennut nousemaan sen verra jyrkästi ylöspäin, että rupean jo avautumaan tästä asiasta ihan minne vaan. Yksilöstä itsestään tietty lähtee liikkeelle tulosta saava voima, mutta jotenkin se pitäisi saada kanavoitua oikeaan suuntaan. Ei sisustukseen, ei kulkuneuvon korjaamiseen, ei yhdistystoimintaan vaan ihan oikeasti suoraan dippaan.