Niin monta vuotta olen nyt opiskellut korkeakoulua ja elämää, että olisi jo aika saada koko touhusta paperit käteen. Mutta niitäpä ei saa, jos ei tuota muutamaa kymmentä sivua sujuvaa tieteellistä tekstiä mielellään jostain professorin hyväksymästä aiheesta. Ei kun tuumasta toimeen. 

Ensin piti tosin hoitaa alta pois tutkintouudistuksen myötä vaadittava kanditutkinto, jollaista ei vanhan systeemin mukaan olisi tarvinnut kirjoittaa. Eli vähän viivästyi dipan alku, kun puoli vuotta töiden ja muiden kurssien ohella piti raapustaa myös tuo kirjallinen tuotos kasaan.

Seuraavaksi piti käydä innokkaana dipan kimppuun, mutta koko ajan on tullut vastaan sitä, tätä ja tuota tehtävää. Jos minä huomenna kirjotan vähän enemmän ja tänään korjaan vaikka tämän irronneen napin. Eli se tuttu tarina; mañana.

Nyt on sitten vitutuskäyrä ruvennut nousemaan sen verra jyrkästi ylöspäin, että rupean jo avautumaan tästä asiasta ihan minne vaan. Yksilöstä itsestään tietty lähtee liikkeelle tulosta saava voima, mutta jotenkin se pitäisi saada kanavoitua oikeaan suuntaan. Ei sisustukseen, ei kulkuneuvon korjaamiseen, ei yhdistystoimintaan vaan ihan oikeasti suoraan dippaan.